Rajamäen Rykmentin valmennusryhmä suuntasi 22.-24.5 Kotkaan harjoittelemaan tulevan Jukolan ja Venlojen viestin tyyppimaastoihin 9 hyväkuntoisen urheilijan, ja yhden lähes kävely-kykyisen valmentajan voimin. Leiri piti sisällään 5 laadukasta suunnistusharjoitusta, analyysejä ja herkullisia sekä ravitsevia itse kokattuja aterioita. Hyvistä majoitus fasiliteeteista leirillä vastasi Kotkan Vanha-Merivartioasema.

Leiri alkoi innokkaimpien osalta jo perjantai aamuna matkustuksella Kotkaan, jotta myös perjantaina ehdittäisiin tehdä kaksi suunnistusharjoitusta. Aamun harjoitus oli suunnistusvetoja, jotka tehtiin kuitenkin vielä maltillisella PK-teholla säästellen voimia lauantaina vuorossa olevaan kovatehoisempaan harjoitukseen. Illalla loputkin urheilijat saapuivat Kotkaan ja pääsivät tekemään kevyen yhteislähtöharjoituksen Honkalan maastossa, joka olikin osalle jo ennestään tuttu viime marraskuun Jukola-leiriltä.

Lauantaina aamulla oli vuorossa kilpailuvauhtinen keskimatkan harjoitus, joka toimi samalla näyttökilpailuna Rykmentin kärkijoukkueisiin Jukolassa. Maasto ja rata osoittautui hyvin vaativaksi, eikä kukaan välttynyt virheiltä. Miesten puolella tiukan kilpailun vei Jonne Mourujärvi, vain kaksi sekuntia toiseksi tullutta Otso Leinosta nopeampana. Kärkikolmikon täydensi pari minuuttia hitaammalla ajalla Kaapo Malmström. Kuuma keli ja haastava rata johti myös siihen, että hyväksytty suoritus ei ollut taaskaan mikään itsestäänselvyys. Naisten puolella voiton nappasi ainoana osallistujana hyväksytyllä ja hallitulla suorituksella Iida Varmavuo. (Kaikki tulokset nähtävillä kuvasta.)

Haasteellisen aamun jälkeen valmentaja-Aleksi veti lounaan jälkeen tarkan analyysin kilpailun radasta ja maastosta, jotta urheilijat saisivat heti iltapäivän harjoituksessa hyödyntää aamun tarjoamia oppeja ja kehitysmahdollisuuksia. Analyysin pää-anti ja valmentajan ikuinen motto ei todennäköisesti tullut enää kellekkään yllätyksenä. Kompassi. Allekirjoittanut voi puhua vain leirin valmennusjohdon puolesta, mutta uskon analyysin olleen hyvin hyödyllinen ja opettavainen jokaiselle, sillä haasteellisen radan pilkkominen ja yksinkertaistaminen purkaa aina virhetäytteisten suoritusten sisältämää mahdottomuuden tunnetta.

Iltapäivän harjoitus sujui puolestaan hyvin. Eniten haasteita tuntui tuottavan kevään/kesän ensimmäinen kunnon helle-keli, sillä lämpömittari näytti illalla korkeimmillaan jopa 25 astetta. Illalla oli luvassa vielä yksi analyysi, jossa tutustuttiin seuraavan päivän harjoituksen maastoon, joka oli myös osalle ennalta tuttu viime syksynä juostusta Esi-Jukolasta. Kärmeskallio- nimeä kantava maasto on samaa metsää kuin itse Jukolamaasto ja sijaitsee aivan tulevan kilpailukeskuksen eteläpuolella. Sijaintinsa ja maastotyyppinsä takia parempaa ja relevantimpaa harjoitusmaastoa ei ole, minkä takia valmentaja halusi jo etukäteen tutustututtaa urheilijat maaston tarjoamiin suunnistushaasteisiin. Eniten huomio kiinnittyi maastossa sijaitseviin tasaisiin alueisiin, joissa on erittäin vähän ennakoitavia kohteita. Valmentaja antoi urheilijoille illalla nopean pikakurssin siitä, miten (hänen mielestään) on vain yksi ja ainut oikea tapa edetä suunnalla.

Sunnuntaina ja leirin viimeisenä aamuna urheilijat pääsivät vielä kerran kokeilemaan ja hiomaan leirin tarjoamia oppeja. Harjoitus sujui pääosin erittäin hyvin ja vaativat tyhjät ja tasaiset alueet eivät olleet tuottaneet oikein kellekkään isoja haasteita. Tämä toi varmasti jokaiselle arvokasta itseluottamusta omaan suunnistus- ja kompassityöskentelyyn, sillä näitä tasaisia ja kompassia vaativia alueita on varmasti luvassa myös Jukolassa muutaman viikon päästä. Harjoituksen radalla oli myös muita maastotyyppejä, mutta ne ilmeisesti olivat niin hyvin jo kaikilla hallussa, ettei mitään ongelmia ilmennyt. Nikanor jopa maalissa kehui omaa työskentelyään radan takalenkillä ”lähes suunnistus- ja kompassi taiteeksi”. Oletan tämän tarkoittavan suoraviivaista ja sujuvaa työskentelyä, mitä se GPS- viivan mukaan olikin.